Kuusinkijoki

Kuusinkijoki

  • taimen

  • harjus

  • viehe

  • perho

  • kesä

Kuusinki on Kuusamon kolmesta suurtaimenjoesta kooltaan ja vesimäärältään pienin, mutta ei missään nimessä vähäisin. Kuusingin taimen on villi ja vapaa, uskomaton taistelija siiman päässä ja niin ovela, ettei sen koukuttaminen ole koskaan helppoa. Tai sitten on. Joka tapauksessa taimen on saaliskalana Kuusingilla tavoitelluin ja kehukalan saaminen on aina juhlahetki.

Kuusinkijoen rantamaisema yläjuoksulla on pääosin avarahkoa, joskin paikoin hieman pusikkoista rantaniittyä. Kiukaankorvan seudulla ja alapuolella joki puristuu muutaman kilometrin matkalla parikymmenmetristen kallioseinämien väliin rauhoittuakseen taas keskijuoksulla rauhalliseksi rantaniittyjen maisemaksi.

Joen viimeisellä kolmanneksella, hetkeä ennen kuin joki painuu Venäjän rajan taa, Sipinkosken kieppeillä, kalliot alkavat taas kiivetä ylemmäksi heti jokirannasta – täältä alkaa maisemallisesti koko joen jyhkein osa.

  • Harjuskalassa

  • uistinnet-nuotiolla

  • uistinnet-harjus

  • uistinnet-kuusinkijoki2

Kuusingille on helppo tulla

Kuusinkijoelle pääsee kalaan helposti, metsäautotiet risteilevät joen molemmilla rannoilla, eikä kävelyä autolta jokirantaan ole pahimillaankaan kuin muutama sata metriä. Yläjuoksulle pääsee kalaan autolla joen molemmille rannoille helposti ja lähelle, mutta Kuusinkijoen alajuoksulle eli Saunavaaran tienoille kulku käy vain Suorajärven- ja Jelestimäjärventien kautta. 

Kuusinkijoki on kalamiesten ja retkeilijöiden tarkoituksiin rakennettujen palveluiden osalta myös kerrassaan erinomainen. Huollettuja leiri- ja tulipaikkoja polttopuineen ja käymälöineen löytyy tasaisesti joen varrelta useita. Myöskään eksymisen vaaraa ei ole, siksi hyvin on joelle matkaavien tiet viitoitettu aina perille saakka.

Leirintäalue

Kuusingin palveluihin kuuluu myös viihtyisä leirintäalue, joka löytyy joen keskivaiheilta, Paljakantien varresta. Kuusingin leirintäalue, samoin kuin itse joki, on jo käsite. Leirintäalueen historia yltää 1960-luvulle. Esimerkiksi ykkösmökissä voi aistia vanhaa rajavartioston tunnelmaa. Mökeissä löytyy tilaa  2-9 hengelle. Mökkien lisäksi alueelta löytyy myös asuntovaunu- ja telttapaikkoja.

Leirintäalue sijaitsee kuivalla mäntykankaalla ja joen lähimmille ottipaikoille on vain muutama sata metriä. Jokikalastuksen lomassa voi yrittää jallittaa vaikkapa Vartiolammen vaateliaita kirjolohia ja siikoja.

Lammessa saa tehdä muutakin kuin kalastaa. Leirintäalueen jo historiallinen sauna on maankuulu pehmeiden löylyjensä ansiosta. Kalastuspäivän päätteeksi on mukava pulahtaa Vartiolammen kristallinkirkkaaseen veteen.Mahdollinen saalis valmistetaan leirintäalueen grillikatoksessa/kalakeittiössä  ja nautitaan keskiyön auringon upeassa tunnelmassa.

Kahvio

Leirintäalueen kahviosta voi hankkia kalastusluvat ja pikkupurtavat. Kalastustarvikkeita on myös tarjolla, sekä tietysti viimeisimmät vinkit ja uutiset. Kalastuspäivän kokemuksia voi jakaa iltasella ystävien kanssa olut- tai sidukkalasin ääressä, sillä kahviossa on keskiolutoikeudet.

Lisätietoa ja jokiesittelyn löydät täältä…

Harjus on virtavesien kala

Kuusinkijoki on valjastettu sähköntuottoon. Myllykosken voimalaitoksen alapuolella joki virtaa kaivetussa kanavassa. Itse luonnontilainen Kuusinkijoki alkaa oikeastaan vasta kanavan murtuessa koskeksi, Putkosessa. Tämä joen ensimmäinen koski on noin kilometrin mittainen ja kätkee rikkonaisen pinnan alle todella syviä kuoppia, joissa kalojen tiedetään lymyilevän.

Kuusinkijoesta puhuttaessa tulee usein todettua, että joen yläjuoksulta löytyvät parhaimmat paikat harjusten narraamiseen. Tämä onkin totta, sillä aina Juumajokisuuhun saakka harjukset tuntuvat viihtyvän Kuusingissa todella hyvin. Jos taimenen kalastus keskittyy täällä selkeästi koskien niskoille ja niiden alle, niin harjusta kannattaa etsiä myös koskien kuohuista ja kivien huopeista. Myös siikoja ui suvantovesissä ja lampareissa.

Kuuluisimpia paikkoja taimenen yllättämiseen ylävirrasta alavirtaan liikuttaessa ovat tietenkin itse kanavan niska, Jussinlampare, Kiukaankorva, Mustasuvanto ja Juumajokisuu. Näistä Kiukaankorvan seutu ja vielä erikseen mainittuna Käpykoski ja Vajjeus ovat oikeita harjuksen kalastajien aarreaittoja, Juumankosken alapuolista suvantoa unohtamatta.

Iso jytky Vihtamutkista!

Juumajokisuulta noin kilometrin alavirtaan kuljettaessa joki tekee muutaman tiukan kurvin. Näitä shikaaneja kutsutaan Vihtamutkiksi. Vihtamutkia on itse asiassa kaksin kappalein, puhutaan ylemmistä ja alemmista Vihtamutkasta. Tänne pääsee näppärästi autolla lähes rantaan Paljakantien kautta.
Vihtamutkissa joki kurvailee tiukkoja 90 asteen mutkia välillä koskiksi pärskähtäen ja taas tovin päästä syvänä nivana eteenpäin virtaillen. Vihtamutkien tienoilla joki on paikka paikoin todella kapea ja sen hallitseminen heittokalastusvälinein on helppoa. Taimenen tavoittaminen mutkien syvistä montuista, koskien alta sekä niskoilta on täällä vain kalastajasta kiinni.

Kala jytkäyttää siiman päähän viritettyyn vieheeseen varoittamatta ja aina positiivisesti yllättäen. Vihtamutkien jälkeen joki rauhoittuu Sipinlampareeksi. Tämä suvanto kannattaa käydä kokeilemassa, mikäli suuret siiat kiinnostavat.

Hanhisuvanto ja Hanhivirta ovat taimenpaikkojen maineessa, kuin myös legendaarinen Takkupyörre.

Jos paikannimessä on taikaa, niin Takkupyörteen jälkeen seuraava Lohipyörre jos mikä on taimenpaikka. Wanha kansa kun tuppasi taimenta (osin erheellisesti) myös loheksi nimittämään.
Jos ovat nämä molemmat pyörteet taimenpaikkojen maineessa, niin sen tietävät myös kalamiehet. Taimenten suosioon pääsyn yrittäjiä löytyykin näiltä seuduilta yleensä niin, ettei varmasti tarvitse yksin kalastella.

Suuntana legendaarinen Saunavaara

Saunavaaran kupeelta, Kuusinkijoen alajuoksulta löytyy varsinkin alkukaudesta ehkä koko joen saalisvarmin alue. Saunavaaran alueelta löytyy sekä iso paikoitusalue ajoneuvoille että leiriytymiseen varattu iso telttailu-/asuntovaunualue. Täällä joki mutkittelee viimeisiä kilometrejään Suomen puolella ennen Venäjän rajaa.

Haisusaari, Saunaniemi, Koivumutka, Vyörymä ja Koivusaari ovat varmasti jokaisen Kuusingin kulkijan korviin tuttuja paikannimiä. Tuttuja ne ovat siksi, että näistä paikoista saadaan taimenia. Ja paljon. Kalajuttuja eli legendoja Saunavaaran kupeella sattuneista, saaduista ja saamatta jääneistä taimenista kuullaan tulipaikoilla tämän tästä.

Harjuksen kalastuksen suhteen joen alajuoksu on myös mielenkiintoinen. Varsinkin alkukesästä täältä voi saada todella kunnioitettavan kokoisia purje-eviä. Kuten muillakin Kuusingin suosituimmilla ja ruuhkaisimmilla kalapaikoilla, myös täällä kalastetaan ns. ringissä. Näin taataan se, että jokainen saa kalastaa rauhassa, omalla vuorollaan, kenenkään häiritsemättä.
Kuusamon taimenjoilla on yleisen viihtyvyyden kannalta tärkeää, että kaikki noudattavat näitä herrasmieskalastajasääntöjä.

Perholla ja uistimella

Taimenta kalastettaessa ovat sekä perhot että uistimet tehokkaita. Hyviä taimenvaappuja ovat Nils Master Spearhead ja Stalwart, LGH, Ässä, Kuusamo Wise sekä JAN. Alkukesän värit ovat kirkkaita ja koreita. Heinäkuulle tultaessa värit alkavat haalistua ja elokuussa astuvat tummemmat sävyt mukaan kuvaan. 

Perhoista kalastavimpia ovat suuret streamerit ja mudlerit. Ennen juhannusta sopiva koukkukoko on 2/0-4. Värit saavat olla kirkkaita. Heinäkuussa perhon koko pienenee numeroon 4-8. Perhot saavat olla hyvin niukasti sidottuja. Lämpimän, matalan veden aikana ovat elävät, marabou-siipiset streamerit tehokkaimpia.

Kalastuskauden loppua lähestyttäessä perhojen värit tummenevat aina mustaan ja tummanruskeaan saakka. Perhon valinnassa voi käyttää koko kesän ajan helppoa oikotietä; jos sopivaa perhoa ei tunnu löytyvän, kannattaa kalastus aina aloittaa mustalla perholla. 

Kurjenjoki ja Raakunniva

Kurjenjoki ja Raakkuniva

  • taimen

  • särki

  • ahven

  • harjus

  • siika

  • hauki

  • viehe

  • perho

  • onki

  • pilkki

  • kesä

  • talvi

KURJENJOEN JA RAAKUNNIVAN VIEHEKALASTUKSEN YHTEISLUPA-ALUE

Kurjenjoelle pääset patikoimaan mukavasti pitkospuita pitkin. 
Rannassa laavuja, tulipaikkoja, pöytiä ja penkkejä, puucee, sekä köysivene jolla halutessasi pääset kulkemaan joen toiselle puolelle. Kurjejoki on mainio virkistyskalastus kohde juuri sinulle tai koko perheelle. Kurjenjoen virkistys- ja kalastusaluetta kehitetään ja parannetaan parhaillaan.
Lisätietoja kalastuslupien myyjiltä.

  • Harjuskalassa

  • uistinnet-nuotiolla

  • uistinnet-harjus

  • uistinnet-kuusinkijoki2

Varisjoki

Varisjoki

  • kirjolohi

  • taimen

  • harjus

  • siika

  • viehe

  • perho

  • kesä

Kuusingin latvavesiin lukeutuva Varisjoki saa alkunsa Suininkijärvestä. Joki virtailee vaihtelevan, maisemiltaan enimmäkseen korpimaisen, metsämaaston halki noin kahdeksan kilometrin verran ennen laskemistaan Iso-Kuukasjärveen.

Matkalle mahtuu kilometritolkulla pitkiä, lähes järvimäisiä suvantoja. Varsinaista virtapaikkaa/koskialuetta joelta löytyy osapuilleen kolmen kilometrin verran.

Joen kalasto koostuu pääasiassa harjuksesta ja siiasta, mutta kirjolohta sekä taimentakin löytyy. Myös Kuusingin nousutaimenella on Myllykosken kalatien ansiosta mahdollisuus nousta aina Varisjokeen saakka. Varisjoella näkeekin joka kesä sen luokan pintakäyntejä, että taitaapa kyseessä olla aito paana- taikka pääjärveläinen. 

Joessa on periaatteessa kolme urheilukalastajaa kiinnostavaa aluetta: yläjuoksun Variskoski, keskiosan Rahko- ja Syvälamminkosket sekä alajuoksun Saunakosken alue. Koskipaikkojen välilla on pitkiä suvantoja, joista kyllä löytyy ahventen ja haukien ohella jalompaakin kalaa, mutta rannat ovat sen verran vaikeakulkuisia ja suvannot niin leveitä, että menestyksekäs kalastaminen vaatisi veneen käyttöä.

  • Harjuskalassa

  • uistinnet-nuotiolla

  • uistinnet-harjus

  • uistinnet-kuusinkijoki2

Variskoski

Suiningista lähtiessään joki kiihdyttelee muutaman sata metriä rauhalliseen tahtiin virtaustaan kohti ensimmästä koskeaan, Variskoskea. Koski on ehkä hieman mahtipontinen nimi paikalle, jossa suurimman osan matkaa tyynenä soljuva virta aluksi kiihtyy lukuisten suurten kivien lomitse, alittaa sitten maantiensillan ja lopuksi laskee suhteellisen tasapohjaisen sorakon ylitse tyyneen suvantoon.

Pituutta paikalla on kaikkiaan pari-kolmesataa metriä ja leveyttä rannasta rantaan 40-50 metriä. Suuri osa leveydestä on kuitenkin matalahkoa aluetta, ja varsinkaan vähällä vedellä nämä alueet eivät kalastuksen kannalta välttämättä ole kovinkaan merkityksellisiä.

Syvempi uoma kulkee joen keskiosan ja länsirannan puolella ja on kohtuullisen helposti havaittavissa esimerkiksi joen ylittävältä Lehdontien sillalta. Sillan yläpuolisen osan kalastusta hankaloittaa länsirannalla sijaitseva kalanviljelylaitos. Länsirannan puolella koko ranta-alue kuuluu laitoksen piiriin, eikä rantaa pitkin pääse kulkemaan ollenkaan.

Kalastus sillan yläpuolisella osalla tapahtuukin itärannalta käsin kahlaamalla. Normaalivedellä ainakin kahluuhousuilla varustautunut kalastaja voi kahlailla koskea pitkin poikin, mutta aivan päättömästi ei kannata missään tapauksessa ryntäillä.

Vaikka itäpuolisko jokea onkin pääosiltaan matalaa ja tasapohjaista, löytyy pohjasta isompiakin, jalan alla ilkeästi muljahtelevia kiviä sekä syvempiä kuoppia, joissa varomaton kahlailija saattaa saada kylmän kylvyn. Ja mikäli vesitilanne ei ole aivan olematon, saattaa näistä pienemmistäkin kuopista löytyä myös kunnon kaloja. Varsinkin heinäkuun loppupuolella iltojen jo hämärtyessä saattaa matalassakin vedessä olla suuriakin kaloja kuoriutuvia vesihyönteisiä napsimassa.

Sillan alapuolinen osa on muutaman kymmenen metrin mittainen pätkä tasaisesti soljuvaa koskenalusvirtaa. Joki on jälleen hieman syvempi länsipuolelta ja tällä kertaa myös rannalta kalastettavissa.

Parin- kolmenkymmenen metrin päässä sillasta pohja putoaa reippaasti, eikä kalastajan varsinaisesti tarvitse olla mikään selvännäkijä päätelläkseen, että tässähän on kalapaikka. Loppukesästä tässä koskenalusvirran ja suvannon nikamakohdassa näkee usein sen kokoluokan möyräisyjä, että möyrijän ilmestyessä siimanpäähän luvassa on kunnon ripaskat ehkäpä Paana- taikka Pääjärven malliin. 

Muutoin koski on kauttaaltaan erinomaista harjusten ja siikojen tavoittelualuetta. Keskikoko ei välttämättä ole aina suurinta mahdollista luokkaa, mutta siiat ovat keskimääräin kiloisia.

Variskoski löytyy näppärästi Vuotungintieltä Määttälänvaaran kohdalta Lehtoon erkanevan maantien varresta. Maantien silta ylittää kosken sen alaosasta, joten kävelymatkaakaan kalapaikoille ei tule edes nimeksi asti.

Rahko- ja Syvälamminkosket

Variskosken alapuolella joki valuu parin kilometrin matkan tyynenä suvantovetenä ja levenee Rahkolampeen saapuessaan satojen metrien levyiseksi lampareeksi.

Rahkolammen alapuolella virta jälleen kiihtyy lyhyeksi, reippaaksi nivaksi, jolla on ainakin matalan veden aikaan hiukan mahtipontinen nimi, Rahkokoski.

Koskessa on muutamia isoja kiviä sekä monttuja, joiden seuduilla kalat viihtyvät. Pohja on suhteellisen tasainen, joten kahlaavalla kalastajalla on hyvät mahdollisuudet hakeutua parempiin asemiin. Leveyttä koskesta löytyy jälleen sen verran, että ainakaan perhomies ei välttämättä yllä kaikkialle kengänkärkiään kastelematta.

Kosken alapuolella joki levenee jälleen satametriseksi lampareeksi ja kääntyy jyrkästi kohti itää. Virta kiihdyttää hieman reippaampaan menoon, kulkua värittävät niin pienet kuin suuremmatkin kivet ja hyvää siika-ja harjusaluetta on kaikkialla.

Vauhti ei kun kiihtyy parin pienehkön saaren ohitse ja tullaan paikkaan, joka alkaa jo antaa oikeutta koski-nimitykselle. Alapuolisen lammen mukaan nimensä saaneen Syvälamminkosken alaosa on Varisjoen parhaimpia harjus- ja siika-alueita ja saattaapa kosken alta jytkähtää taimenkin siiman päähän.

Rahko- ja Syvänlamminkosket löytyvät parhaiten joen pohjoispuolella kulkevan Kiviperäntien kautta. Tie erkanee Vuotungintieltä pari kilometriä Määttälänvaarasta Vuotunkiin päin, josta ajetaan kapeaa soratietä reilun neljän kilometrin verran. Kalamies löytää tienvarresta opasteet ja parkkipaikan.

Saunakoski

Jatkettaessa edellä mainitulta parkkipaikalta reilun kilometrin verran eteenpäin tullaan sillalle, jonka alapuolella kohisee jo kunnolla – ollaan Saunakosken niskalla, jonka yli maantie kulkee. Muutaman kymmenen metrin päästä löytyy parkkipaikka, josta käsin on hyvä lähteä tutkailemaan kenties Varisjoen parasta kalastusaluetta.

Saunakosken sillan yläpuolella oleva suvanto on erinomaista siika-aluetta, ja varsinkin isoa siikaa tavoittelevan kannattaa pistäytyä sillalta puolen kilometrin päässä ylävirtaan olevassa nivassa. Itse Saunakoski on reilun kilometrin mittainen koskialue, jonka yläpäästä  löytyy jo valkoisia kuohujakin.

Niskaryöpsähdyksen alapuolella on lyhyt suvanto, josta löytyvät montut ovat erinomaisia harripaikkoja.

Suvannon alapuolella joki jakautuu useammaksi pieneksi uomaksi, joista suurin virtaa ”ulkokurvin” puolella joen tehdessä jälleen jyrkän mutkan kohti itää. Pääuomassa on mutkan seuduilla pari hyvää monttua, ja mutkan alapuolella koko joukko lisää. Sivu-uomien yhtyessä jälleen pääuomaan on niiden suilla kokeilemisen arvoisia harjuspeilejä.

Hiukan alempana koski vaimenee tyyneksi ja syvemmäksi, muutaman kymmenen metrin välisten nivojen ja nikamien värittämäksi virraksi. Virtaus on mukavan voimakas ja nikamien seuduilta löytyy erinomaisia kalapaikkoja.

Leveydeltään koko koski/virta-alue on yläosan pientä suvantoa lukuunottamatta korkeintaan parinkymmenen metrin luokkaa. Alaosan hitaampaa virtaa riittää muutaman sadan metrin verran, jonka jälkeen rannat erkanevat toisistaan ja joki laskee laajaan Saunalampeen.

Saunakoskesta laskevan virran alle nousee lammesta toisinaan varsin mukavan kokoista siikaa syönnökselle, samoilta seuduilta saattaa siiman päähän tärähtää myös useamman kilon taimen. Siimankatkotuksia paikassa sattuu myös tämän tästä – siitä pitävät huolen tässä miedossa koskenalusvirrassa joskus todella runsaslukuisina esiintyvät hauet. Niiden joukosta saattaa  toisinaan löytyä lähelle metrin mittaisia luupäitä, joten ainakin sitä parinkymmenen euron hintaista käsintehtyä arvovaappua Saunalampeen heiteltäessä on syytä turvautua myös kunnon teräslankaperukkeeseen.

Saunalammen alapuolella Varisjoki kapenee vielä vajaan kilometrin mittaiseksi, hitaasti ja rauhallisesti eteneväksi suvantovirraksi. Leveyttä löytyy lähelle sataa metriä – alueen alapäässä rannat kuitenkin kapenevat ja virtaan muodostuu mukavannäköinen niva, joka on hyvää harjus- ja siika-aluetta. Myös muulta alueelta saattaa varsinkin tyyninä kesäiltoina löytää pinnasta vesihyönteisiä napsivia siikoja ja harjuksia.

Kalapaikoille kulku tuli jo kuvattua aiemmin. Kulkureitteihin liittyvä huomionarvoinen asia on vielä se, että Saunakosken ylittävä Kiviperäntie ja Variskosken ylittävä Lehdontie yhtyvät parin kilometrin päässä Variskoskesta.

Varisjoen koskipaikoilla saattaa olla ruuhkaa varsinkin alkuillan tunteina, mutta puoltayötä lähestyttäessä alkaa tilaa yleensä löytyä. Autoileva kalastaja voi halutessaan näppärästi vaihtaa kalastuspaikkaa esimerkiksi tilanteessa, että Variskoskella näyttäisi olevan liikaa kalamiehiä – ei kun hyppy autoon, muutaman kilometrin ajo ja ollaan Saunakoskella. Siellä tilaa on huomattavasti enemmän ja tutkimista riittää helposti muutamaksi tunniksi.

Variskoskelle voi sitten palata myöhemmin esimerkiksi puolenyön jälkeen, jolloin siika ja harjus yleensä ovatkin aktiivisimmillaan.

Varisjoen kalapaikoilla ei käytetä varsinaisesti samaa ringin kierto -systeemiä kuin isommilla taimenjoilla, mutta herrasmiessäännöt on hyvä pitää mielessä ja antaa tilaa toisillekin.

Yhteen paikkaan tuntikausiksi jumittuminen ei ole herrasmiesmäistä, eikä mitenkään tehokasta kalansaanninkaan kannalta. Saman paikan jatkuva piiskaaminen häiritsee ja pelottaa kaloja ja pelästynyttä kalaa on vaikeaa saada ottamaan. Parempi vaihtoehto onkin liikkua aktiivisesti ja etsiä aina uusia ja taas uusia ottipaikkoja.

Suininginkoski

Suininginkoski

  • taimen

  • harjus

  • siika

  • viehe

  • perho

  • kesä

Suininginkoski on muutaman sadan metrin pituudestaan huolimatta esittelemisen arvoinen. Sen harjuskanta on kohtalaisen vakaa ja siikakanta suorastaan runsas. Paras siika-aika on tälläkin koskella läpi kesän. Kalastoon kuuluu myös vakituisena istutuskalana kirjolohi. Joen sijainti laajan järviketjun välissä takaa yksittäisten taimenien läsnäolon.

Koskelle suuntaavan kalastajan kannattaa varautua myös kunnon yllätykseen. Kuusingin taimenilla on nimittäin Myllykosken kalatien ansiosta vapaa uintiväylä yläpuolisiin vesiin. Suininginkoskella siiman päähän voi tarttua odotettua suurempi taimen! 

  • Harjuskalassa

  • uistinnet-nuotiolla

  • uistinnet-harjus

  • uistinnet-kuusinkijoki2

Maantie ylittää joen sen yläosalla, lähellä koskenniskaa. Sillan yläpuolella on vain lyhyt kosken niskaosa ennen Niskajärveä. Sillasta alavirtaan koski pauhaa noin 300 metrin matkalla. Koski on matala ja kivikkoinen. Lukuisat kivat ja karikot muodostavat kaloille pieniä, mutta hyviä suojapaikkoja.

Yläjuoksulla kosken leveys vaihtelee vedenkorkeudesta riippuen 10- 15 metriin. Alaosalla koski levenee huomattavasti samalla myös mataloituen. Kosken alapuolella levittäytyy laaja suvanto, jonka kaksi pientä nivaa katkaisevat. 

Harjukset löytyvät kosken hitaammilta alueilta, siiat rantakosteista ja nivoista. Taimenta ja kirjolohta kannattaa pyytää kosken suojaisista huopeista ja montuista. Kosken etelärannalla on kalakasvatuslaitos. Kalastus on mahdollista myös leveältä rantapenkereeltä. Laitokseen johtavan vesiväylän yli pääsee lankkusiltaa pitkin. 

Kosken alapuolinen jokialue, erityisesti nivojen lähivedet, ovat hyvää siianpilkintäaluetta. Joelle kannattaa siis suunnistaa myös talvella.

Poussunkoski

Poussunkoski

  • taimen

  • harjus

  • siika

  • viehe

  • perho

  • kesä

Poussunkosket tunnetaan komeista siioistaan, taimenistaan ja harjuksistaan.

Poussunkoski on erinomainen urheilukalastuskohde myös liikuntarajoitteisille. Poussun rakenteet mahdollistavat kalastamisen pyörätuolista käsin. Heittolaituri, inva-puucee, nuotiopaikka, ruokailukatos ja veneen lasku-/nosto paikka on rakennettu pyörätuolilla liikkuvia silmällä pitäen. Poussunkosken lisäksi myös Käylänkoskellä liikkuminen pyörätuolilla on mahdollista erilaisia kulkutasoja pitkin.

Poussunkoskella kunnostus on keskittynyt pääosin Poussuntien sillan alavirran puolelta löytyvään koskeen, johon on aikaansaatu veneväylä vesiretkeilijöiden turvallisuutta silmällä pitäen. Ylävirran nivoja aina Iijärven luusuasta löytyvälle pohjapadolle asti on kivetty uudelleen ja tehty suisteita.

  • Harjuskalassa

  • uistinnet-nuotiolla

  • uistinnet-harjus

  • uistinnet-kuusinkijoki2

Kalalle vaikkapa ympäri vuoden

Osakaskunnan päätöksellä muista Kuusamon koski- ja virtapaikoista poiketen kalastus Poussussa on sallittu ympäri vuoden pois lukien kalastuslaissa määrätyt rauhoitusajat, joita ovat mm. taimenen ja harjuksen kuturauhoitukset.

Kalastusluvista saatavat tulot käytetään pääosin kalaistutuksiin, joita ovat taimenen, siian ja harjuksen poikasistutukset. Osakaskunnan vastuulle jää myös paikan ylläpitäminen, johon sisältyvät alueen yleinen kunnossapito sekä roska- ja polttopuu huolto.

Oulankajoki

Oulankajoki

  • taimen

  • harjus

  • siika

  • viehe

  • perho

  • kesä

ERÄMAAN HILJAISELOA OULANKAJOELLA

Oulankajoelta löytyvät Kuusamon parhaimmat hiekkarannat leveällä ja hitaasti virtaavalla jokialueella. Joki virtaa keskellä maamme kauneinta erämaata, mutta silti kohtalaisen hyvien kulkuyhteyksien päässä.

Suurtaimenet nousevat Oulankajoelle Venäjältä Paana- ja Pääjärvistä. Suuruudestaan ja kauneudestaan huolimatta joki on säilynyt rauhallisempana kuin kaksi kalamiesten paremmin tuntemaa sivujokeansa eli Kitka ja Kuusinki. Taantuneiden taimenkantojen takia on Metsähallitus toistaiseksi rauhoittanut Oulankajoen taimenenkalastukselta, mutta pyydettäväksi löytyy runsaasti muita virtavesien kalalajeja, kuten harjusta.

Maamme tunnetuin patikkareitti Karhunkierros kulkee pitkiä matkoja Oulanka- ja Kitkajokea seuraillen. Matkan varrella on myös monta hyvää erämaalampea. Kalastusvälineet kannattaa ottaa mukaan aina kun suunnistaa Karhunkierrokselle.

  • Harjuskalassa

  • uistinnet-nuotiolla

  • uistinnet-harjus

  • uistinnet-kuusinkijoki2

Oulanka kasvaa Sallan soilla

Oulankajoki saa alkunsa Sallan näreikköisiltä soilta ja mäntyvaltaisilta kankailta, ja virtaa ylvään rauhallisesti nimikkokansallispuistonsa halki mutkitellen Venäjän puolelle.

Jokea riittää ja kalaisia nivoja on useampi kappale. Sallan rajalta rajavyöhykkeelle kertyy matkaa jokirantoja kierrellen noin 35 kilometriä. Virta on myös leveydessään omaa luokkaansa kuusamolaisten kalavesien joukossa. Rannat kurkkivat toisiaan könkään kapeikossa 10-15 metrin etäisyydeltä, mutta suvantopaikoissa leveyttä löytyy parhaimmillaan yli sata metriä. Alaosalla jokea sijaitsee tunnettu Kiutaköngäs, joka mykistää kulkijansa kauneudellaan ja jylhä kosken pauhu tekee lähtemättömän vaikutuksen.

Kiutakönkään yläpuolisella osuudella joki virtaa pitkiä matkoja suvantomaisen hitaasti. Harvalukuiset nivat ovat lyhyitä. Pitempiä koskia ovat Taivalköngäs ja Hepokoski. Virran syvyys vaihtelee alle metristä useampaan metriin. Joen harjuskanta on erittäin runsas. Harjusta voi kalastaa koski- ja nivapaikkojen lisäksi myös suvantojen nopeampivirtaisilla alueilta. Kesäillan tyyntyessä harjukset ja siiat nousevat ruokailemaan pinnasta ja pintakalvosta. Silloin on perhomiehen helppo mitellä taitojaan.

Taivalkönkään ja Liikasenvaarantien välisellä osuudella kalastaja joutuu kävelemään kaukaisemmille kalapaikoille useamman kilometrin. Joen rantoja kulkiessa eivät vastaantulijat häiritse, vaikka maamme tunnetuin retkeilyreitti Karhunkierros kulkee jokea seuraillen. Kiutakönkään alapuolella joki virtaa halki komeiden mäntykankaiden. Virtaa hallitsevat moinin paikoin laajat hiekkasärkät, jotka muuttavat hitaasti mutta varmasti muotoaan vuosien kuluessa.
Pitkien suvantojen välissä on muutama virtapaikka, joissa harjussaalis on taatun varma.

Helposti saavutettavissa

Joen alajuoksulle on helppo kulkea Jäkälänmutkantien kautta. Parhaille harjusnivoille Heikkisennivaan ja Taipaleennivaan on helpointa kävellä Kiutakönkäältä. Matkaa kertyy 3-5 kilometriä.

Helpoin kulkuyhteys Oulankajoelle on Liikasenvaarantie, josta kääntyy oikealle Nurmisaarenniemen metsätie. Tie vie jokialueen sydämeen. Jatkettaessa Jäkälämutkantietä eteenpäin pääsee itärajan tuntumaan Jäkälämutkaan.

Mahtava melontajoki

Oulankajoen maisemat soveltuvat erinomaisesti myös kanootilla melomiseen. Kanootinlaskupaikalle Jäkälämutkaan on valmistunut uusi 25 hengen puolikota, wc sekä liiteri. Näitä rakennelmia voi hyödyntää koko perheen voimin.

Kiutakönkään alapuolelta eteenpäin joessa ole yhtään vaarallista tai vaikeata koskea. Meloessa on myös helppo kuljettaa virveliä tai perhovapaa mukana. Nivapaikoissa on helppo meloa hetkeksi rantaan ja kokeilla kalaonneaan.

Kitkajoen yläosa

Kitkajoen yläosa

  • taimen

  • harjus

  • siika

  • viehe

  • perho

  • kesä

Kitkajoen yläosan yhtenäsilupa-alue kuuluu suurimmaksi osaksi Virrankylän kalastuskunnan alueeseen.
Kitkajoen yläosa käsittää Kiveskosken ja Jyrävän välisen jokialueen. Kalastusalueen pituus on noin 20 kilometriä, josta koskea noin 5 kilometriä. Kitkajoen yläosan kalastuspaikat on huomattavasti helpommin saavutettavissa kuin esimerkiksi alaosan kuuluisat taimenpaikat. Alueen tiestö mahdollistaa kalastamisen lähellä autoa ja mökkimajoitukseenkin pääsee aivan joen rannalle.

Alue käsittää puolenkymmentä järveä ja muutaman ison suvannon. Niiden välissä on lyhyitä, rauhallisesti virtaavia nivoja ja monta kunnon koskea.

Kiveskosken ja Käylän välissä sijaitsevat Keltinki ja Räväjärvi sekä kaksi nivaa, Virtasalmi ja Paloniva. Molemmat ovat hidasvirtaisia ja syviä. Nivoista kalastaja löytää oivalliset siika– ja harjuspaikat.

Muita Kitkajoen yläosan kalapaikkoja ovat Saukkoniva, Kiehtäjänniva, Vähän-Käylän koski, Nahkaniva, Peurakoski sekä pisin ja merkityksellisin Saarikoski. Juuman alapuolella sijaitsevat Niska- ja Myllykoski ovat tunnettuja matkailunähtävyyksiä.

Alueen yleisimpiä saaliskaloja ovat harjus ja siika sekä jossain määrin myös Kitkajoen taimen. Taimenet liikkuvat alueen järvissä ja virtapaikoissa. Alueelle pääsee useasta eri paikasta Rävän- ja Riekamoteiden kautta. Kävelymatkaa autolta jokivarteen kertyy pisimmillään noin kilometrin verran.

  • Harjuskalassa

  • uistinnet-nuotiolla

  • uistinnet-harjus

  • uistinnet-kuusinkijoki2

Kiveskoski 

Kitkajoen ylintä koskea Kiveskoskea on ihmisen toimesta muokattu kolmeen kertaan. 1800-luvun lopussa koskea on kaivettu kahteen otteeseen, jotta Kitkajärven vedenpintaa on saatu alemmaksi. Kolmannen kerran Kiveskoskea muokattiin keväällä 1995, jolloin koski kunnostettiin kaloille ja kalastajille mieluisammaksi.

Kalastukseen soveltuvaa vuolasta virtaa on kilometrin verran. Virran leveys vaihtelee 30-50 metrin välillä. Kosken niskaosa on matalaa, hidasvirtaista aluetta. Virran kaventuessa sen nopeus kasvaa. Joessa on runsaasti suuria yksittäisiä, vedenalaisia kiviä sekä molempien rantojen läheisyydessä myös kivipenkkoja. Sillan kohdalla virta on vuolainta. Sillan alapuolella on vuorossa hieman hidasvirtaisempi osuus ja mutkan yläpuolelta alkaa jälleen nopeampitempoinen alue. Mutkan jälkeen virta rauhoittuu pikkuhiljaa kunnes joki leviää Keltinkijärveksi.

Liikkuminen ja kalastaminen on helppoa molemmilla rannoilla. Kahlaaminen ei ole välttämätöntä, mutta se antaa mahdollisuuden liikkua laajemmalla alueella. Hyviä kalapaikkoja on pitkin koskea. Harjukset löytyvät virran vuolailta alueilta ja siiat sen hidasvirtaisemmilta osuuksilta. Taimen voi tarttua vieheeseen minkä tahansa kiven huopeesta.

Käylänkoski

Käylänkoski alittaa Sallantien kahdessa eri uomassa. Väylät yhtyvät jälleen sillan alapuolella. Parhaat kalapaikat ovat koskien niskat, siltojen alustat ja kosken alaosassa pohjoisrannan läheisyydessä olevat rantakosteet. Kosken etelärantaa hallitsee Käylän kalanviljelylaitos, joka tuottaa kaikki Kitka-, Kuusinki- ja Oulankajokeen istutettavat kalanpoikaset.
Käylänkoski on helposti tavoitettava, mutta vaikeasti kalastettava kohde. Kosken etelärannalla, kalanviljelylaitoksen kupeessa on heittolaituri, jossa kalastus onnistuu myös pyörätuolilla liikkuvalle.

Peurakoski

Peurakoski on vuolas ja voimakas koski jonka niska alueen syvässä viihtyvät suuret harjukset. Alueen paras kalapaikka onkin juuri ylempänä olevan Vääräkosken ja Peurakosken niskan välinen syvä, hidasvirtainen osuus. Peurakosken etelärannalla on kalastajille tarkoitettu laavu.

Saarikoski

Saarikoski on pyhitetty perhokalastajille. Saarikosken ominaispiirre on juuri saaret jotka pirstovat joen useiksi pienemmiksi väyliksi. Koskessa on paljon syviä monttuja jossa harjukset viihtyvät. Kahlaamalla pystyy kalastamaan kosken läpi. Täältä löytyy perhokalastajalle hyvin takaheittotilaa. Saarikosken alasuvannon etelärannalla on laavu.

Kitka-Oulankajoki

Kitka-Oulanka­joki

  • taimen

  • harjus

  • siika

  • hauki

  • viehe

  • perho

  • aurinko

Kitkajoen suurtaimenet ja saapasvarren mittaiset harjukset ovat yllättäneet monet kalastajat. Viime vuosina on suurimmat taimenet saatu Kitkasta.

Suurilla taimenilla on toki ollut tärkeä osansa joen maineen kasvattamisessa, mutta vieläkin suurempi merkitys on jokea ympäröivillä ainutlaatuisilla maisemilla. Joki virtaa Kuusamon komeimpien mäntykankaiden ympäröimässä syvässä kanjonissa. Jyrkät kalliorinteet kohoavat monin paikoin kymmenien metrien korkeuteen kirkasvetisen virran ylle. Jylhimmillään jokilaakso on Jyrävän ja Harrisuvannon välisellä osuudella.

Joen suosioon päässyt kalastaja voi hakea taimenen silloin, toisen tällöin ja täyttää siinä sivussa korinsa kookkailla harjuksilla, mutta useimmille kalastajille joki on vaikea. Taimenen ottipaikat pitää tuntea tarkasti eikä harjustakaan löydy joka montusta.

Kalastuksen ja jokivarressa liikkumisen vaikeus tekevät kalastajasta nöyrän Kitkan ystävän. Kalastajien mielestä joki on yksi maamme vaikeimmin kalastettavia. Joki soveltuu parhaiten retkeilystä ja reippaasta liikunnasta pitäville kalastajille. Kesä kesän jälkeen kaikkein suurimmat taimenet saadaan juuri Kitkasta.

  • Harjuskalassa

  • uistinnet-nuotiolla

  • uistinnet-harjus

  • uistinnet-kuusinkijoki2

Kitkajoen alaosa Juumasta Harrisuvantoon

Useimpien kalastajien kulku Kitkajoen maisemiin käy Juumankylän kautta. Merkittyjä polkuja pitkin on helppo suunnata kulkunsa Harrisuvantoon ja sen yläpuolisille vesille. Joen eteläpuolelle pääsee sujuvasti myös Elijärventien kautta. Jyrävänputoukseen päättyy Paanajärvestä nousevien taimenien tie. Samasta paikasta alkaa kalastajan toiveiden virta. Jyrävän ja Päähkänän välisellä noin kuuden kilometrin mittaisella alueella kalastuspaikat ovat enimmäkseen pieniä. Joki virtaa suurimman osan matkasta kivikkoisina koskina kuohuen. Ainoat laajemmat suvannot ovat Jyrävä ja Harrisuvanto, jotka molemmat ovat taimenenkalastajien suosiossa.

Hyviä taimenpaikkoja ovat myös Linnakallio sekä Heinäniemen ja Kalliosaaren välinen alue. Harjusta löytyy runsaimmin Heinäniemestä, Vattumutkasta sekä Harrisuvannon yläpäästä. Päähkänän alapuolella joki virtaa rauhallisemmin rauhoittuen välillä pitemmiksi suvannoiksi. Hyviä kalapaikkoja on pitkin virtaa Vennäänniemen ja Ahvenperän välisellä osuudella. Ahvenperän alapuolista hidasvirtaista osuutta ei pidetä mahdollisena kalastusalueena, mutta kalastaa voi toki sielläkin. Joen alajuoksulle pääsee sujuvimmin Päähkänänkalliontien kautta.

Kitkajoessa on erämainen taimenvirta, kohtalaisen runsas harjuskanta sekä paikoitellen runsaasti siikaa. Suvannoissa siiman päähän voi tarttua myös hauki. Vuosittain saatavien taimenien keskipaino on noin 3,5 kiloa. Kalastusalue on 14 kilometrin mittainen, josta puolet on koskea.

Koillismaan Kalatalousalue

Y-tunnus 2996023-2

Keskuskuja 1 C 12
93600 Kuusamo

ProAgria Oulu ry - Oulun Kalatalouskeskus

Toiminnanjohtaja
Heikki Tahkola
+358 40 747 7652
heikki.tahkola@proagria.fi 


Projektisuunnittelija
Jarmo Tuukkanen
+358 45 657 8709
jarmo.tuukkanen@proagria.fi

© Koillismaan kalatalousalue | web by digi- ja mainostoimisto Davas