Harjus on virtapaikkojen asukki
Harjus eli harri viihtyy virtaavisssa vesissä ja järvissä
Harjus viihtyy monenlaisissa vesissä. Koskien lisäksi sitä esiintyy myös järvissä ja lammissa, paikoin hyvinkin runsaasti, mutta ennen kaikkea se on virtapaikkojen asukas. Harjusta etsittäessä varmimpia paikkoja ovat nivat, hidasvirtaiset kosket, koskien niskat ja alustat sekä virtapaikkojen lähellä olevat syvänteet.
Pitkillä koskiosuuksilla harjukset löytyvät virran rauhallisemmin kuohuvilta alueilta. Kaikkein kovimmissa koskissa harjus ei viihdy. Eri kalalajit viihtyvät osittain erilaisissa vesissä, mutta usein hyvä harjuspaikka on myös erinomainen siika-apaja. Kun molempia kaloja kalastetaan samanlaisilla välineillä ja usein vielä samoilla vieheillä, voi kalastajan saaliina olla sekä harjusta että siikaa.
Harjusta voidaan kalastaa perholla ja heittovavalla
Keväällä, tulvan vielä huuhdellessa jokivarsia, harrit löytyvät syvien, hidasvirtaisten suvantojen kätköistä. Tulvan laskeuduttua ne siirtyvät matalampiin, kovavirtaisiin koskiin ja nivoihin.
Heinäkuussa, vesien laskiessa alas ja samalla lämmetessä, pienet harrit viihtyvät edelleen koskissa, mutta suuret kalat painuvat koskien alapuolisten suvantojen syvänteisiin.
Syksyllä myös harjukset liikkuvat runsaasti. Parhaimpia kalastuspaikkoja ovat silloin rauhallisesti soljuvat koskiosuudet, koskien niskat ja alustat sekä nivat. Varsinkin sellaiset nivat,, joiden lähellä on syviä monttuja, ovat kalastamisen arvoisia.
Talvella harjuksen pilkkiminen on sallittu ainoastaan järvivesissä. Yleensä harjus yllättää myönteisesti siian pilkinnän yhteydessä.
Harjus on mainio urheilukala
Yleisyytensä ansiosta harria on mahdollista kalastaa lähes koko maassa. Kuusamon vesissä on luontaisesti kohtalaiset harjuskannat, joita tuetaan monin paikoin istuttamalla. Jokaisessa purossa ja koskessa harjusta ei suinkaan ole, vaan kannat vaihtelevat huomattavasti. Jopa samalla vesireitillä olevien virtapaikkojen välillä voi olla suuria eroja. Myös kalastuspaine vaikuttaa omalta osaltaan harjuskantaan. Runsaimmin kalastetuilla alueilla kalastuspaine näkyy selvimmin kalojen keskikoon pienentymisenä. Alamitan noudattaminen on erityisesti luontaisesti lisääntyvän harjuskannan osalta äärimmäisen tärkeätä. Pieneltäkin joelta voi saaliiksi tulla kunnon purje-evä-harjus, mutta yleensä pienten jokien harjukset ovat keskikooltaan pieniä.
Kahden järven välissä sijaitsevat nivat ovat yllättävän usein isojen harjusten suosiossa. Kalat liikkuvat järvien ja nivojen virtapaikkojen välillä, jolloin niillä on aina suotuisat ravinto-olosuhteet.
Perhokalastajan kala
Harjus käyttää ravintonaan erilaisia hyönteisiä. Sen ruokavalioon kuuluvat vuodenajan mukaan sumukorennot, vesiperhoset, kaksisiipiset ja monet muutkin hyönteislajit ja niiden eri elämänvaiheet.
Ravintokäyttäytymisensä ansiosta harjus on mitä mainioin perhokalastuskala.Toisinaan harjus on äärimmäisen ranttu käyttämänsä ravinnon suhteen. Tällaiset tilanteet tarjoavat kalastajalle suuren haasteen. Kalojen ravintonaan käyttämien hyönteisten tunnistaminen ja niitä jäljittelevien perhojen luominen ovat yksi osa mielenkiintoista harrastusta.
Päästäkseen harjuksen makuun kalastajan ei onneksi tarvitse olla täydellinen, ei hyönteistuntemuksen eikä perhonsidonnankaan suhteen. Harjus osaa nimittäin olla myös helposti ongittava.
Harjuvesille matkattaessa pitää kuitenkin olla pari perusasiaa selvillä. Tärkein tekijä on, että harjus ruokailee monella eri tavalla. Toisinaan se napsii veden pinnalla kelluvia hyönteisiä, toisinaan pohjasta pinnalla kuoriutuvia perhoja ja maittavatpa sille pohjassa elävät toukatkin. Kalastajan pitää siis varautua sekä pinta- että uppoperhokalastukseen. Kahdella vavalla, joissa toisessa on kelluva siima ja toisessa uppoava, varustautunut kalastaja selviää kalastustavan vaihdosta nopeasti. Hieman hitaampi, mutta myös toimiva tapa on ottaa mukaan yksi vapa ja pistää repuntaskuun varakela.
Perhorasiasta pitäisi löytyä erilaisia pintaperhoja, jokunen perinteinen uppoperho, keveitä pupia ja nipullinen painotettuja nymfejä. Erityisesti alkukesästä ja jälleen syksyllä perhovalikoimaan kannattaa kokeilun vuoksi varata myös jokunen pieni mudleri ja streameri.
Perhoja tuntemattomalle oikean perhon valinta on helppoa: Kuusamon vesillä hyviä värejä ovat mustarinkoinen/puna-pyrstöinen (Black Zulu), hopearunkoinen/punapyrstöinen (Silver Zulu), vihreärunkoinen/punapyrstöinen (Red Tag), vihreäpunarunkoinen, valkeasiipinen (Royal Coachman), harmaa peurankarvatumppi (Goddard Caddis) ja valkoinen kumitoukka (Valkoinen Latex-nymfi). Nimikkoperhoista hyviä myös Alder, Nalle Puh, Coachman, Black Gnat, TT-Sedge, Hare’s Ear Nymph ja Montana.
Heittokalastajan kevyet
Harjusta voidaan kalastaa myös heittotavalla. Saaliskolojen pienuudesta johtuen kalastus on antoisinta keveillä välineillä. Kaikkein hauskinta ja tarkoituksenmukaisinta on hankkia pieni UL-vapa ja kela. Sopiva siiman vahvuus on 0,15-0,25 mm. Uistimista toimivimpia ovat pienet lipat. Oikean kokoisilla välineillä pienikin lippa lentää riittävän pitkälle ja tuntuma kalaan on herkkä.
Kuusamon vesissä kalastavia lippoja ovat Mepps Black Fury ja Aglia, Loimu-lippa, KUF-lippa, Droppen, Mira ja Mini-lippa. Koot saavat olla pienimmästä päästä. Lippoja on syytä varata mukaan eri väreissä, sillä ottivärit vaihtelevat kesän eri aikoina. Erityisesti suurille harjuksille mieleisiä vieheitä ovat pienet vaaput. Nykyään on saatavilla jo useita minivaappuja, joiden pituudet vaihtelevat kolmesta viiteen senttiin. Markkinoilla yleisesti tunnetuista vaapuista kokeilemisen arvoisia ovat Nils Master Invisible (50mm), Rapala Mini Fat Rap (30mm) ja Wise (50 mm).
Myös heittokalastaja voi kalastaa perholla. Siiman päähän solmitaan joko heittokoho tai –paino ja sivuperukkeilla sen yläpuolelle kiinnitetään yksi tai kaksi perhoa. Erinomainen heittopaino saadaan verkon alapaulasta. Alasesta katkaistaan 5-10 sentin mittainen pätkä, joka solmitaan toisesta päästä siimaan kiinni. Sopivan notkeana ja taipuisana alasenpätkä ei tartu helposti pohjaan kiinni.
Nirson syönnin aikana kalojen mielenkiintoa voidaan lisätä solmimalla perho sivuperukkeella muutaman kymmenen sentin etäisyydelle lipan tai vaapun yläpuolelle. UL-välineillä voidaan kalastaa myös perinteisistä vieheistä poikkeavilla välineillä. Pilkkimiseen tarkoitetut kirput ja pienet tasapainot sekä leechit soveltuvat hyvin myös koskikalastukseen. Rohkea kokeilu palkitaan monesti myös tässä lajissa.
