Kristallinkirkas Kitkajärvi on kalastajan keidas
Euroopan suurimmassa lähteessä uivat villit taimenet ja viisaat muikut
Kristallinkirkasta Kitkajärveä ei suotta kutsua Euroopan suurimmaksi lähteeksi. Pohjoisen puhdasvetisen, luonnontilaisen, säännöstelemättömän ja yksinkertaisesti komean suurjärven maisemaa muokkaavat aavat ulapat, jyrkät syvänteet, pitkät hiekkarannat, särkät, kiviröykkiöt ja kiviset matalikot. Vaarojen kupeessa narrataan taimenta ja nautitaan vuodenaikojen väripaleteista.
Ensin länteen ja sitten itään
Suomen ainoa voimalaitoksilta valjastamaton suurjärvi jakautuu Ala- ja Yli-Kitkaan. Itäiseen Koutajoen vesistöön kuuluva järvi hakee rajojaan Kuusamon pohjois- ja Posion eteläosista.
Vielä jääkauden jälkeen Kitkajärven vesi virtasi länteen, mutta nykyisin järvi purkaa vetensä itään – legendaariseen Kitkajokeen. Kitkasta vedet laskevat Oulankajokeen ja edelleen Venäjän puolelle Paanajärveen päätyen lopulta Vienanmereen.
Lähes 290 neliökilometrin suuruisen Kitkajärven ainutlaatuisuutta korostaa sen korkeustaso: järvi on noin 240 metriä merenpinnan yläpuolella. Suuren massansa takia Kitkan vesi jäätyy ja jäät sulavat myöhemmin kuin ylänköalueen pienemmissä järvissä.
Kitkaa halkoo pituussuunnassa läpi järven merkitty venereitti. Perusliikkuminen järvellä on siksi turvallista ja helppoa. Karttaplotteri ja järvikartasto ovat vesillä liikkujalle kuitenkin hyvä apuväline.
Villi taimen ja viisas muikku
Kitkajärven pääasiallinen saaliskala vetouistelijoille on taimen, jonka alamitta on 60 senttiä. Kalamiesten mukaan mitan täyttäviä kaloja on ”riittävästi”. Suurimmat uistimella saadut taimenet ovat reilun viiden kilon vonkaleita. Kitkan alkuperäistä taimenkantaa ylläpidetään nykyisin tuki-istutuksilla.
Kuuluisa on myös Kitkajärven muikku ”Kitkan viisas”, joka tarinan mukaan ei lähde Venäjälle, vaikka sinne alavirtaan hyvin pääsisikin. Järvi on antelias myös siian, harjuksen, hauen ja ahvenen pyytäjille.
Kalastuskausi Kitkalla kestää koko kesän, mutta syönti paranee syksyisin vesien jäähdyttyä: paras syöntihuippu osuu yleensä syys-lokakuun vaihteeseen – juuri talventulon kynnykselle.
Kitkajärven yhteislupa-alue kattaa 25.000 hehtaaria parhainta mahdollista kalavettä, kohtuuhintaisella luvalla voi kalastaa vaihtelevissa maisemissa ja erityyppisillä kalastusalueilla.
Aamusta päivä parhaimmillaan
Kitkajärveltä taimenta havittelevan kannattaa lähteä liikkeelle varhain, sillä aikainen aamu on perinteisesti hyvää syöntiaikaa Kitkalla. Ottihalukasta jalokalaa ja muuta kalastettavaa löytyy toki myöhemminkin.
Kokeneimmat kalamiehet etsivät taimenensa muikkuparvien vihjeillä. Hyvä alku päivälle on suuren parven löytyminen syvän haudan läheisyydestä. Jylhimmät haudat ovat yli 40 metrin syvyisiä. Iltojen hämärtyessä ja aamujen viiletessä parvet siirtyvät saarten läheisyyteen ja vedenalaisille selkämatalikoille, useimmiten tuulen alapuolelle. Siellä missä uivat suurimmat muikkuparvet, taipuvat myös vavat – ennemmin tai myöhemmin. Komeimmat taimenet iskevät usein syvimpien hautojen laitamilla. Hyvällä tuurilla jalokala saattaa napata myös pinnasta.
Kitkan taimenelle kelpaavat hyvin peruskapulat ja -pellit. Houkuttavimmat värit peilaavat maisemaa, varmoja valintoja ovat violetti, vihreä ja sinisen eri sävyt sekä kirkkaat hopeoidut tai messinkiset pellit. Ja jottei mikään olisi liian helppoa, myös säännöistä poikkeavia tärppejä raportoidaan Kitkalta jatkuvasti.
Paikalliset ottivieheet ja -vinkit sekä parhaat kalajutut löytää Kuusamon Uistimen tehtaanmyymälästä.
