Siika on lohikala


Siika kuuluu lohikaloihin ja on yleinen koko Kuusamon alueella. Paikalliset kalastuskunnat istuttavat aktiivisesti siikaa omistamilleen vesialueille.

Siialla on useita eri kantoja, joita voi erottaa siivilähampaiden lukumäärän perusteella. Yleisimpiä Kuusamossa esiintyviä siikakantoja ovat vaellussiika, planktonsiika, pohjasiika ja ns. järvisiika. Eri siikakannat myös risteytyvät keskenään, joten niiden erottaminen vaatii usein kokeneemman kalastajan tutkistelua.

Eri siikamuotojen suurimmat erot ovat lähinnä niiden ravinnon käytössä. Mitä vähemmän siivilähampaita kalalla on, sen karkeampaa ja kookkaampaa ravintoa se pystyy käyttämään hyväkseen. Siialle kelpaa monenlainen ravinto. Poikasena siika syö planktonia ja vanhempana esimerkiksi vesikirppuja, pohjaeläimiä ja pieniä kaloja. Siian yleinen saaliskoko on 30-35, minkä se saavuttaa normaaleissa ravinto-olosuhteissa 4-5 vuoden ikäisenä. Siialla ei ole kuitenkaan alamittaa.

Siika kutee syksyllä syys-joulukuussa. Siian kutu kestää kahdesta neljään viikkoa. Usein siiat nousevat tai laskeutuvat kudulle jokiin ja pieniin puroihin, jopa pieniin metsäojiin, mutta ne kutevat myös järvissä rantojen ja karikkoiden lähistöillä. Kutu tapahtuu 0,5-5 metrin syvyydellä sora- tai hiekkapohjaisilla alueilla.


Siian kalastus


Talvella siikaa voi kalastaa onnistuneesti pilkkimällä, parhaat siian pilkkisesongit ovat heti alkutalvesta ja viimeisillä kevätjäillä.
Siian pilkintää helpottaa se, että siika on parvikala. Jos siikaparven onnistuu löytämään, saattaa saalismäärä olla huomattava, jota  Lapin äijien mittapuun mukaan.

Siikaa pyydetään talvella myös verkoilla. Kylmän veden aikaan siika liikkuu suhteellisen vähän. Verkkosaaliiden parantamiseksi kannattaa verkkojen paikkoja vaihtaa usein. Ohutlankaisilla verkoilla (0,12 mm) pääsee usein huomattavasti parempiin tuloksiin kuin paksulankaisilla. Mikäli vesistössä on runsaasti haukia ja ahvenia, voivat ohutlankaiset verkot kärsiä kohtuuttomia vaurioita.

Keväällä
jäiden lähdettyä siikaa saa hyvin pienillä minivaapuilla ja lipoilla, joilla vedetään soutuveneen perässä. Vesien lämmettyä ja juhannusta lähestyttäessä kannattaa kokeilla myös pieniä, ohutlankaiseen siimaan kiinnitettyjä perhoja, joihin siika ottaa hyvinkin ahneesti auringon laskiessa.

Keskikesällä vesien lämmettyä helteisiksi suurempi siika hakeutuu päivällä viileämpiin vesiin. Ne löytyvät järvien syvänteistä. Nk. hautapyynti verkoilla voi olla yllättävänkin antoisaa heinä- elokuulla, kun vaivautuu laskemaan riittävän harvoja verkkoja. Haavi on myös hyvä varata mukaan, sillä usein suuremmat siiat eivät ole kuin leukapielistään kiinni ja karkaavat helposti verkkoja kokiessa.

Syksyllä vesien jäähdyttyä ja kutuajan lähestyessä siian liikkuminen aktivoituu. Tällöin siikoja kalastetaan yleisesti verkoilla rantamatalista ja karikoilta. Saaliitkin ovat usein hyviä.


Ruokapöytään


Siikaa voi valmistaa ruuaksi monin eri tavoin. Yleisimmät tavat ovat paistaminen, keittäminen ja savustaminen. Suurikokoisimmat yksilöt usein tuoresuolataan eli graavataan.