Varisjoki

 

Tietoa kalastusluvista täältä...

 

Luvan voi hankkia myös verkkokaupasta...

 

Kuusingin latvavesiin lukeutuva Varisjoki saa alkunsa Suininkijärvestä. Joki virtailee vaihtelevan, maisemiltaan enimmäkseen korpimaisen, metsämaaston halki noin kahdeksan kilometrin verran ennen laskemistaan Iso-Kuukasjärveen.

Matkalle mahtuu kilometritolkulla pitkiä, lähes järvimäisiä suvantoja. Varsinaista virtapaikkaa/koskialuetta joelta löytyy osapuilleen kolmen kilometrin verran.

Joen kalasto koostuu pääasiassa harjuksesta ja siiasta, mutta kirjolohta sekä taimentakin löytyy. Myös Kuusingin nousutaimenella on Myllykosken kalatien ansiosta mahdollisuus nousta aina Varisjokeen saakka. Varisjoella näkeekin joka kesä sen luokan pintakäyntejä, että taitaapa kyseessä olla aito paana- taikka pääjärveläinen. 


Joessa on periaatteessa kolme urheilukalastajaa kiinnostavaa aluetta: yläjuoksun Variskoski, keskiosan Rahko- ja Syvälamminkosket sekä alajuoksun Saunakosken alue. Koskipaikkojen välilla on pitkiä suvantoja, joista kyllä löytyy ahventen ja haukien ohella jalompaakin kalaa, mutta rannat ovat sen verran vaikeakulkuisia ja suvannot niin leveitä, että menestyksekäs kalastaminen vaatisi veneen käyttöä.

Variskoski

Suiningista lähtiessään joki kiihdyttelee muutaman sata metriä rauhalliseen tahtiin virtaustaan kohti ensimmästä koskeaan, Variskoskea. Koski on ehkä hieman mahtipontinen nimi paikalle, jossa suurimman osan matkaa tyynenä soljuva virta aluksi kiihtyy lukuisten suurten kivien lomitse, alittaa sitten maantiensillan ja lopuksi laskee suhteellisen tasapohjaisen sorakon ylitse tyyneen suvantoon.

Pituutta paikalla on kaikkiaan pari-kolmesataa metriä ja leveyttä rannasta rantaan 40-50 metriä. Suuri osa leveydestä on kuitenkin matalahkoa aluetta, ja varsinkaan vähällä vedellä nämä alueet eivät kalastuksen kannalta välttämättä ole kovinkaan merkityksellisiä. 


Syvempi uoma kulkee joen keskiosan ja länsirannan puolella ja on kohtuullisen helposti havaittavissa esimerkiksi joen ylittävältä Lehdontien sillalta. Sillan yläpuolisen osan kalastusta hankaloittaa länsirannalla sijaitseva kalanviljelylaitos. Länsirannan puolella koko ranta-alue kuuluu laitoksen piiriin, eikä rantaa pitkin pääse kulkemaan ollenkaan.

Kalastus sillan yläpuolisella osalla tapahtuukin itärannalta käsin kahlaamalla. Normaalivedellä ainakin kahluuhousuilla varustautunut kalastaja voi kahlailla koskea pitkin poikin, mutta aivan päättömästi ei kannata missään tapauksessa ryntäillä.

Vaikka itäpuolisko jokea onkin pääosiltaan matalaa ja tasapohjaista, löytyy pohjasta isompiakin, jalan alla ilkeästi muljahtelevia kiviä sekä syvempiä kuoppia, joissa varomaton kahlailija saattaa saada kylmän kylvyn. Ja mikäli vesitilanne ei ole aivan olematon, saattaa näistä pienemmistäkin kuopista löytyä myös kunnon kaloja. Varsinkin heinäkuun loppupuolella iltojen jo hämärtyessä saattaa matalassakin vedessä olla suuriakin kaloja kuoriutuvia vesihyönteisiä napsimassa.  


Sillan alapuolinen osa on muutaman kymmenen metrin mittainen pätkä tasaisesti soljuvaa koskenalusvirtaa. Joki on jälleen hieman syvempi länsipuolelta ja tällä kertaa myös rannalta kalastettavissa.

Parin- kolmenkymmenen metrin päässä sillasta pohja putoaa reippaasti, eikä kalastajan varsinaisesti tarvitse olla mikään selvännäkijä päätelläkseen, että tässähän on kalapaikka. Loppukesästä tässä koskenalusvirran ja suvannon nikamakohdassa näkee usein sen kokoluokan möyräisyjä, että möyrijän ilmestyessä siimanpäähän luvassa on kunnon ripaskat ehkäpä Paana- taikka Pääjärven malliin. 

Muutoin koski on kauttaaltaan erinomaista harjusten ja siikojen tavoittelualuetta. Keskikoko ei välttämättä ole aina suurinta mahdollista luokkaa, mutta siiat ovat keskimääräin kiloisia.


Variskoski löytyy näppärästi Vuotungintieltä Määttälänvaaran kohdalta Lehtoon erkanevan maantien varresta. Maantien silta ylittää kosken sen alaosasta, joten kävelymatkaakaan kalapaikoille ei tule edes nimeksi asti.


Rahko- ja Syvälamminkosket
Variskosken alapuolella joki valuu parin kilometrin matkan tyynenä suvantovetenä ja levenee Rahkolampeen saapuessaan satojen metrien levyiseksi lampareeksi.

Rahkolammen alapuolella virta jälleen kiihtyy lyhyeksi, reippaaksi nivaksi, jolla on ainakin matalan veden aikaan hiukan mahtipontinen nimi, Rahkokoski.

Koskessa on muutamia isoja kiviä sekä monttuja, joiden seuduilla kalat viihtyvät. Pohja on suhteellisen tasainen, joten kahlaavalla kalastajalla on hyvät mahdollisuudet hakeutua parempiin asemiin. Leveyttä koskesta löytyy jälleen sen verran, että ainakaan perhomies ei välttämättä yllä kaikkialle kengänkärkiään kastelematta. 


Kosken alapuolella joki levenee jälleen satametriseksi lampareeksi ja kääntyy jyrkästi kohti itää. Virta kiihdyttää hieman reippaampaan menoon, kulkua värittävät niin pienet kuin suuremmatkin kivet ja hyvää siika-ja harjusaluetta on kaikkialla.

Vauhti ei kun kiihtyy parin pienehkön saaren ohitse ja tullaan paikkaan, joka alkaa jo antaa oikeutta koski-nimitykselle. Alapuolisen lammen mukaan nimensä saaneen Syvälamminkosken alaosa on Varisjoen parhaimpia harjus- ja siika-alueita ja saattaapa kosken alta jytkähtää taimenkin siiman päähän. 


Rahko- ja Syvänlamminkosket löytyvät parhaiten joen pohjoispuolella kulkevan Kiviperäntien kautta. Tie erkanee Vuotungintieltä pari kilometriä Määttälänvaarasta Vuotunkiin päin, josta ajetaan kapeaa soratietä reilun neljän kilometrin verran. Kalamies löytää tienvarresta opasteet ja parkkipaikan.


Saunakoski

Jatkettaessa edellä mainitulta parkkipaikalta reilun kilometrin verran eteenpäin tullaan sillalle, jonka alapuolella kohisee jo kunnolla - ollaan Saunakosken niskalla, jonka yli maantie kulkee. Muutaman kymmenen metrin päästä löytyy parkkipaikka, josta käsin on hyvä lähteä tutkailemaan kenties Varisjoen parasta kalastusaluetta.  


Saunakosken sillan yläpuolella oleva suvanto on erinomaista siika-aluetta, ja varsinkin isoa siikaa tavoittelevan kannattaa pistäytyä sillalta puolen kilometrin päässä ylävirtaan olevassa nivassa. Itse Saunakoski on reilun kilometrin mittainen koskialue, jonka yläpäästä  löytyy jo valkoisia kuohujakin.

Niskaryöpsähdyksen alapuolella on lyhyt suvanto, josta löytyvät montut ovat erinomaisia harripaikkoja.

Suvannon alapuolella joki jakautuu useammaksi pieneksi uomaksi, joista suurin virtaa ”ulkokurvin” puolella joen tehdessä jälleen jyrkän mutkan kohti itää. Pääuomassa on mutkan seuduilla pari hyvää monttua, ja mutkan alapuolella koko joukko lisää. Sivu-uomien yhtyessä jälleen pääuomaan on niiden suilla kokeilemisen arvoisia harjuspeilejä. 


Hiukan alempana koski vaimenee tyyneksi ja syvemmäksi, muutaman kymmenen metrin välisten nivojen ja nikamien värittämäksi virraksi. Virtaus on mukavan voimakas ja nikamien seuduilta löytyy erinomaisia kalapaikkoja.

Leveydeltään koko koski/virta-alue on yläosan pientä suvantoa lukuunottamatta korkeintaan parinkymmenen metrin luokkaa. Alaosan hitaampaa virtaa riittää muutaman sadan metrin verran, jonka jälkeen rannat erkanevat toisistaan ja joki laskee laajaan Saunalampeen.

Saunakoskesta laskevan virran alle nousee lammesta toisinaan varsin mukavan kokoista siikaa syönnökselle, samoilta seuduilta saattaa siiman päähän tärähtää myös useamman kilon taimen. Siimankatkotuksia paikassa sattuu myös tämän tästä - siitä pitävät huolen tässä miedossa koskenalusvirrassa joskus todella runsaslukuisina esiintyvät hauet. Niiden joukosta saattaa  toisinaan löytyä lähelle metrin mittaisia luupäitä, joten ainakin sitä parinkymmenen euron hintaista käsintehtyä arvovaappua Saunalampeen heiteltäessä on syytä turvautua myös kunnon teräslankaperukkeeseen.


Saunalammen alapuolella Varisjoki kapenee vielä vajaan kilometrin mittaiseksi, hitaasti ja rauhallisesti eteneväksi suvantovirraksi. Leveyttä löytyy lähelle sataa metriä – alueen alapäässä rannat kuitenkin kapenevat ja virtaan muodostuu mukavannäköinen niva, joka on hyvää harjus- ja siika-aluetta. Myös muulta alueelta saattaa varsinkin tyyninä kesäiltoina löytää pinnasta vesihyönteisiä napsivia siikoja ja harjuksia.


Kalapaikoille kulku tuli jo kuvattua aiemmin. Kulkureitteihin liittyvä huomionarvoinen asia on vielä se, että Saunakosken ylittävä Kiviperäntie ja Variskosken ylittävä Lehdontie yhtyvät parin kilometrin päässä Variskoskesta.

Varisjoen koskipaikoilla saattaa olla ruuhkaa varsinkin alkuillan tunteina, mutta puoltayötä lähestyttäessä alkaa tilaa yleensä löytyä. Autoileva kalastaja voi halutessaan näppärästi vaihtaa kalastuspaikkaa esimerkiksi tilanteessa, että Variskoskella näyttäisi olevan liikaa kalamiehiä - ei kun hyppy autoon, muutaman kilometrin ajo ja ollaan Saunakoskella. Siellä tilaa on huomattavasti enemmän ja tutkimista riittää helposti muutamaksi tunniksi.

Variskoskelle voi sitten palata myöhemmin esimerkiksi puolenyön jälkeen, jolloin siika ja harjus yleensä ovatkin aktiivisimmillaan. 


Varisjoen kalapaikoilla ei käytetä varsinaisesti samaa ringin kierto -systeemiä kuin isommilla taimenjoilla, mutta herrasmiessäännöt on hyvä pitää mielessä ja antaa tilaa toisillekin.

Yhteen paikkaan tuntikausiksi jumittuminen ei ole herrasmiesmäistä, eikä mitenkään tehokasta kalansaanninkaan kannalta. Saman paikan jatkuva piiskaaminen häiritsee ja pelottaa kaloja ja pelästynyttä kalaa on vaikeaa saada ottamaan. Parempi vaihtoehto onkin liikkua aktiivisesti ja etsiä aina uusia ja taas uusia ottipaikkoja.